Agikauden avaustreenit

Ohi on, ohi on, ohi on, nimittäin pitkät vapaat ja treenitauko. Mulla kun on tapana ahnehtia kaikenlaista menoa (kun kaikkea on kiva harrastaa) niin lauantai on tammikuun ajan kaikkea muuta kuin vapaapäivä. Nimittäin kympiltä alkaa latinotunti ja sen jälkeen pika pikaa koira kotoa mukaan ja Hyvinkäälle treenaan agia, ensin Erjan ryhmässä ja sitten Tiinan. Että silleen :) Tiinan agikurssi loppuu helmikuussa, joten tammikuun ajan mennään tuplatreeneillä. Onneksi tunnit on peräkkäin joten aikataulullisesti on ok, muutenhan täytyy mennä sen mukaan mitä koira jaksaa.

Olin eka kertaa Erjan tunneilla ja ryhmä vaikutti mukavalta, kotiuduin sinne heti. Tällä kertaa tehtiin paria radan pätkää ja ne sujui Unnalta hyvin. Tämä ryhmä on aloittanut agilityn samaan aikaan kuin me ja koiratkin on samaa ikäluokkaa. Halusin sen vuoksi treenata kevään ajan Erjan ryhmässä, koska uskoisin sieltä saavani meidän tarvitsemaa perusopetusta. Esim nyt kävi ilmi, että mulle ei ole koskaa opetettu kontakteja mitenkään. Olen vaan aina juossut koiran vierellä ja käskyttänyt sitä pysymään kontaktilla paikallaan. Ylipäätään me ollaan hirveän vähän treenattu kontakteja, mutta eiköhän se tästä. Tykkäsin Erjan radoista, niissä sai välillä oikein mukavasti kerättyä vauhtia, joten lappalaisen menokin näytti mukavalta. Ja Unna jopa haukkui rataa tehdessä = innostunut!  Ryhmän muut koirat olivat Vili bordercollie, Roope springerspanieli ja Sylvi Rhodesiankoira.

Siitä sitten tunnin päästä vaihdoin sujuvasti toiselle puolelle kenttää treeneihin jotka tällä kertaa veti Tiina. Aluksi oli tekniikkaharjoittelua jossa kolmen suoran hypyn jälkeen piti valssaamalla ohjata koiraa "ympyrä". Unnan vauhti hiipui ihan täysin noissa valssauskuvioissa, se suoraan sanottuna käveli. Mun mielestä kysessä ei ollut väsyminen, vaan olen jo aikaisemmin huomannut, että tekniikkatahkoaminen ja radalla olevat käännökset lopettaa sen vauhdin kokonaan. Hieman masentaa, en tiedä mikä sen aiheuttaa :/ Lopetin harjoituksen kuitenkin melko pian, mitäpä sitä tahkoamaan haluttomalla koiralla. Tämän jälkeen tehtii pieni rata jossa oli keinu, tai toiset teki, me treenattiin pelkkää keinua. Tiina pyysi näyttämään ensin miten keinu meiltä menee. No minä sain koiran kyllä menemään mutta kovin haluttomasti. Tiina sanoi, että Unna pelkää keinuliikettä, ei rämähdystä. Senjälkeen Tiina meni keinun pari kertaa Unnan kanssa ilman mitään ongelmaa. Unna tosin meni maate siinä vaiheessa kun keinu keinahtaa, mutta ei pelännyt rämähdystä eikä ollut kiire keinulta pois. Mutta minun kanssa Unna ei sitä mennytkään, on kuulemma luotto mennyt ohjaajaan :/ Niinpä me väkisin vedettiiin koira keinun keskiosaan ja se itse suoritti loput. En tiedä sitten onko tuo lapinkoiralle oikea tapa opettaa keinua. Vaikkakin olen itse pilannut tuon esteen liikaa koiraa hyssyttelemällä. (Nytpä sattuikin pilkka omaan nilkkaan, kovin kärkkäästi aina neuvon toisia lopettamaa koiran säälittelyn ja VAATIMAAN niiltä)  Sitten ite herkistelee keinun kanssa ja luulee koiran pelkäävän rämhdästysä ja auttaa ja säälittelee koiraa. Voi voi, kylläpä tunnen itseni nyt tosi surkeaksi koiranohjaajaksi.