Viime vuonna Unna eteni monella osa-alueella hurjin harppauksin. Toki se on luonnollistakin kun pentuvaiheesta siirryttiin nuoreksi aikuiseksi ja treenaaminen lisääntyi ja monipuolistui. Alkutalvi treenattiin vielä aktiivisesti hakua ja pk-tottista, tarkoituksena oli suorittaa BH-koe loppukesästä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin yllättäen muutos, kun kesällä osallistuin JANKKin tokokursille ja innostuinkin tokoilusta siinä määrin, että BH-kokeen suoritus siirtyi epämääräisesti myöhemmäksi tulevaisuuteen. Syksyn aikana osallistuin kahteen möllitokoon alokasluokassa ja näiden kokeiden perusteella ajattelinkin tänä vuonna mennä sitten virallisiin alokasluokan kokeisiin. Omalla seuralla olisi viralliset kokeet helmikuun lopulla joten viimeistään silloin ollaan sitten tosipaikan edessä (kunhan ei vaan tule niin huono tuuri, että juoksut estäisi osallistumisen.).
Agility aloitettiin toukokuussa ja Kirstulan kentällä treenattiin kesän ajan. Unna oli varsin helppo opettaa eri esteille ja yksinkertaisia ratoja meni ilman mitään ongelmia. Kesän lopuksi rohkaistuttiin jopa osallistumaan Tuuloksessa möllikisoihin ja hyvinhän ne meni. Mediradalla Unna teki nollaradan ja maksiratakin meni kivasti vaikka virhepisteitä ropisikin. Syksymmällä siirryttiin agilitaamaan JANKKiin. Oli järkevää yhdistää toko- ja agilitytreenailu samaan seuraan jo ihan talkoovelvotteidenkin vuoksi. Ja lämmin talvitreenauspaikka, kyllä sitä on lappalainenkin mukavuudenhaluinen. Treeniaika jäi uudessa ryhmässä varsin pieneksi, tunti aikaa ja kuusi koiraa, siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Niinpä otin Hyvinkään Koiraurheilukeskuksesta 10-kerran kurssin marraskuussa, ihan vaan saadakseni enemmän treenaikaa. Nyt kevätkauden treenaan edelleenkin Hyvinkäällä, mutta nyt Erja Niutasen opetuksessa. Erja oli meidän tokokouluttaja kesän ja syksyn aikana, joten hän pääsee nyt vahvasti vaikuttaamaan tuohon agilityopetukseenkin. Alkuun Unnan ohjaaminen oli helppoa mutta syksyn mittaan huomasin, että myös hidasta koiraa täytyy osata ohjata ja ajoittaa oma käskytys, muuten vauhti hiipuu ja loppuu kokonaan. Tässä onkin kevätkaudelle haastetta, että saadaa tuo ohjaus kuntoon :)
Hakutreenailu jäi syksyn aikana lähes unholaan. Olin jo vähällä lopettaa koko harrastuksen, aika kun ei tahdo milläään riittää kaikkeen treenailuun. Mutta niin me kuitenkin palattiin hakuporukkaan takaisin. Tällä hetkellä Unnalle yritetään nostaa viettiä ja kaikki treenailu keskittyy vireen nostattamiseen. Joskus kyllä tuntuu, ettei tuosta koirasta taida hakukoiraa tulla, mutta vielä en anna periksi.
Kesän alusta Unna siirtyi täysin barf-ruokintaan ja siinä on pysytty. Ja yllättävää kyllä, ei se barffaus niin vaivalloista ole, kuin sitä etukäteen pelkäsin. Ei Unnalla mitään ongelmia ollun kuivaruuankaan kanssa, mutta itse henkilökohtaisesti tykkään, että kyllä koiran pitää saada sellaista ruokaa, mihin koiran elimistö on rakennettu. Barffauksen jälkeen ei maha ole ollut ruikulla ja ulosteen määrä pieneni radikaalisti. Turkki on kaunis ja kiiltävä, mutta sitä se toki on ollut aina.
Kesällä otettu Misu on sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa ja on erityisen kiintynyt Unnaan. Kotiin koiran kanssa tullessa on Misu takuuvarmasti eteisessä Unnaa tervehtimässä. Misu on erityisen kiinnostunut meidän vessatiloista ja tulee aina yhtäaikaa suihkuun, saunaan ja jopa pytyllekin. Ihana kissa kertakaikkiaan.
Viime vuosi on ollut yksi raskaimmista vuosista ikinä. Työelämässä koin kaikkea mahdollista, olin irtisanottu, pääsin takaisin töihin, olin lomautettu ja lakossa. Mutta raskainta oli seurata vierestä pikkuveljen kamppailua syöpää vastaan, kamppailua joka lopullisesti loppui kesäkuun 25. päivä. Jälkikäteen katsoen sitä huomaa, millainen voimavara lemmikkieläin on. Ilman koiraa ja kissoja olisi viime vuosi ollut vielä synkempi ja mustempi. Koiran elämänfilososia on niin myönteinen että voi kun sellainen olisi itselläkin. Se tervehtii innokkaasti kotiintulijaa, nauttii lenkkeilystä täysin rinnoin huolimatta vaakatasoon vihmovasta koleasta sateesta , on aina valmis lähtemään emäntänsä mukaan vuorokauden ajasta riippumatta ja luppoajan makaa kiepille käpertyneenä haaveillen harakkajahdista. Taikka kehräävä, raukeasti saunan lämmössä loikoileva välillä nautinnollisesti itseään venyttelevä kissa. Kissa joka pienenkin rapsahduksen kuulleessaan ryömii lattialla matalana saalistusvalmiina. Pieniä asioita mutta erittäin tehokkaita masennuksen ja alakuloisuuden torjumiseen.
Vuodenvaihde sujui hyvin. Etukäteen hieman jännitti, miten lappalainen reagoi pommitteluun, mutta rauhallisesti otti lappalainenkin uuteen vuoteen siirtymiseen. Misu oli levoton ja reagoi selvästi eniten räiskintään. Pari viikkoa ollaan levätty ja ainoa aktiviiteetti on ollut ulkoilu. Lauantaina se taas alkaa treenaaminen ja sitä kestääkin koko kevään. Ei muuta kuin eteenpäin sano mummo lumessa, se on meidän motto tälle vuodelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti