Maanantaina oli agiharkkojen sijaan agiränkkäri. Nuo mölliradat alkaa oleen meille ehkä liian helppoja, tekisi mieli jo osalllistua kisaavien ratoihin. Ainoa ongelma on tietenkin keinu, mutta voishan sen vaikka jättäää radalla kokonaan suorittamattakin. Seuraaviin ränkkäreihin en pääse (toukokuun), joten jospa se keinukin olisi jo kesällä hallussa.
Tiistain tokossa treenattiin luoksetulon stoppeja ja liikkeestä maahanmenoa. Lisäksi katsottiin millä mallilla nouto on ja meillä se luonnollisesti ei ole millään mallilla. Aina mä vakuutan ohjaajalle, että täytyy alkaa paneutua noudon treenaamiseen ja olen itsekin hyvin vakuuttunut ja päättäväinen ja varma, että me nouto vielä joskus opitaan. Sitten yhtäkkiä huomaan olevani uudella kurssilla taas vakuuttelemassa opettajalle tätä samaa asiaa. Tarttis vissiin oikeasti tehdä jotain. Stoppeja harjoiteltiin apuohjaajan kanssa siten, että koira juoksi meidän välillä ja vuoroin otettiin viereen perusasentoon, vuoroin sai palkan minun taakse ja vuoroin tehtiin stoppi luoksekutsun jälkeen. Tämä meni varsin hyvin ja Unnakin oli ihan vireessä ;) Paikallaoloa otettiin sekä istuen että maaten ja kävin välillä myös piilossa. Näissä ei ollut ongelmaa.
Erjan agitreenit meni tänään hyvin. Meitä oli vain kaksi koiraa tunnilla ja saatiin hyvin harjoitusaikaa. Tehtiin rataa kahdessa pätkässä ja sain onnistumaan takaaleikkauksen radalla joka kerta kun yritin. Aivan mahtava tunne kun onnistuu jossain mikä on ollut tähän asti hankalaa. Sain jälleen noottia, että minun pitää liikkua radalla reippaammin ja kun näin tein, tuli koiraankin paremmin vauhtia. Toki tiedän, että itse osaltani hidastan Unnaa entisestään ja toisaalta Unnasta ei saa tykkiä vaikka voissa paistais ja leivittäis, mutta mukavamman näköistä menoa kun ohjaaja ja koira juoksee lönköttelyn sijaan. Lopuksi otettiin keinua. Erja opettaa keinua taas ihan erilailla kuin mitä ollaan tähän mennessä treenattu. Erjan tavassa esim koirasta pidetään kiinni koko ajan kun on keinulla, ja nimenomaan tästä (näin epäilen) se Unnan keinukammokin tuli. On hiukan hankalaa aina esittää oma näkemyksensä asiasta, mutta tällä kertaa pidin pääni ja sanoin mieluummin vieväni koiran keinulle vapaana kuin siitä kiinnipitäen. Erjakin totesi, että Unnan kohdalla vapaana pito on ehdottomasti parempi. Unna meni mielellään keinulle, mutta edelleenkin vetää makuulle, kun keinu keinahtaa. Mutta ennenkaikkea, kammo on tainnut unohtua.
Huomenna vielä tottistreenit, sitten on tämäkin viikko lusittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti