Eilen olin pitkästä aikaa tottistreeneissä. Villeltä tulee niin paljon juttua ja asiaa, että ei kaikki jää tällaiseen harvaan päähän millään. Mutta ehkä jotakin, hyvin pientä kuitenkin. Pk-tottis poikkeaa tokosta monella tapaa, vaikka molemmissa tietysti on tavoitteena koiran hallittavuus. Tottiksessa koiran pitää suorittaa liikkeet vietikkäästi ja seuraaminen on tiivimpää kuin tokossa. Treeneissä ei kiinnitetä huomiota koiran haukkumiseen, kun tokopuolella se on lähes verrattavissa ääneen kiroamiseen kun koira haukkuu :) Palautetta tuli meidän seuraamisesta, koira ei seuraa vaan kulkee mukana :-D Parantamisen varaahan siinä on, joten ihan asiallinen palaute. Ongelmat mitä Unnasta löytyi johtuu yllättäen minun kouluttamisesta. Parantamisen varaa on mm. koiran oikea-aikaisessa palkkaamisessa sekä kehumisessa.
Huomasin taas, kuinka sitä osaakin olla sokea omalle koiralleen. Ville sanoi Unnasta, että huomioi ja reagoi jatkuvasti ympäristöön, oven kolahduksiin, puun rapsahduksiin yms. Saman olen siis itsekin pistänyt merkille, lähinnä vaan paikkamakuussa, missä koira selkeästi reagoi joka rapsahdukseen. Mutta enpä taas ole huomioinut, että ei se pelkkä paikkamakuu tätä aiheuta, vaan on osa oman koirani luonneominaisuutta.
Paha miinuspuoli tuossa tottistelussa on ulkona treenailu tuntitolkulla. Aina tulee kylmä, eilenkin, vaikka oli nollakeli. Silti olin ihan jääpuikkona kun tulin kotiin.
Lauantaina ei päästy Hyvinkäälle agitreeneihin kun hallin katto oli kärsinyt lumivaurioista. Torstaina sen sijaan oltiin tukiopettelemassa keinua. Kyllä se keinukin alkaa jo sujua, ainakin koira menee keinulle jo innokkaasti. Keinun keskivaiheella vetää vielä itsensä makuuasentoon, mutta kammo on poistunut. Ou jee mikä helpotus! Maanantain agitreeneissä on mennyt varsin mukavasti. Marjolla on usein jotain tekniikka-ohjauskuvioharjoittelua, olen kyllä kovasti tykännyt näistä treeneistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti