Juoksut

Tällä viikolla on pakkanen paukkunut jopa -20 asteessa. Maanantain treenit montullakin peruutettiin. Unnaa ei ole vielä kylmä ilma kangistanut vaan lappalainen on painattanut lenkillä tuttuun tyyliin, mitä nyt viiksikarvat on ollut paksun kuuran peitossa. Unnan kävelyretket ei ole koskaan pelkkää "kävelyä" vaan matkan varrelta poimitaan keppejä ja niitä heitellään ilmaan ja kopataan suuhun takaisin, kanniskellaan raketin hylsyjä, muristaan epäilyttäville möröille kuten puskassa roikkuvalle muovipussille, ja tämä kaikki tehdään hienosti hihnan kiristymättä taikka kävelyvauhdin kärsimättä. Kotona on tehty pikku tuhmuuksia, keittiön oviaukon nurkkaa oli nakerreltu yhden työpäivän aikana ja joulukuusen pari olkikoristetta oli silputtu pikku tikuiksi minun jumppatunnin aikana. Ensin ajattelin että murkku-Unna on purkanut angstiaan pistämällä paikkoja säpäleiksi, mutta keskiviikkona huomasinkin että pikku Unskullahan onkin alkanut juoksut. Oliko paikkojen hajottaminen sitten jotain PMS-oireita, tiedä häntä. Jännä nähdä, vaikuttaako juoksu mitenkään mielialaan tai käyttäytymiseen, mutta kaikki epätoivottu käytös on nyt helppoo selitellä hormoonitoiminnalla ;) Ruokahalu on ainakin tipahtanut olemattomiin ja nappuloita jää aina syömättä normaaliannoksesta. Tänään käytiin Sannan ja Milon kanssa Papinniityssä ihailemassa ihmisten pihavalaistuksia. Hieno täysikuu pohotti taivaalla ja loi oman mystisen tunnelman iltaan. Milo kesti hyvin juoksuisen nartun sulotuoksut vaikka välillä tiiviisti takapäätä nuuskikin. Vitsailinkin Sannalle, että Milo ei taida tykätä XL-tytöistä. Ai niin, kuulinpa että Milo on ihan kielimiehiä, ymmärtää englantia, aika velmu koira.