Viime ajat on mennyt tasaista tappavaa vauhtia. Hakutreenejä ei ollut lauantaina eikä maanantaina. Tottista ollaan treenattu about kerta viikossa tyttöporukalla. Edistystä on tapahtunut eteentulossa, nyt saan Unnan tuleen ihan lähelle, ennen jätti aina metrin hajurakoa. Seuraamisen opettaminen on jo sinällään niin hidas prosessi, että siinä me vasta opetellaan oikeaa seuraamiskohtaa. Lenkillä olen alkanut vaatimaan ohitusta muista koirista, tämä ukaasi edellyttää että taskuista löytyy AINA jotain herkkupalaa. Ajoittain ohitukset sujuu hienosti ja saan koiraan kontaktin, ajoittain kaduilla liikkuu ääliöitä (useimmiten fleksin kanssa ja kännykkä korvalla) jotka sabotoivat minun koulutusrupeamani päästämällä oman koiransa siitä vaan minun koirani luo. Valitettavasti minulla ei ole raamatullista ajattelutapaa "sallikaa kaikkien koirien tulla minun tyköni" vaikka monet näin uskovatkin.

Sunnuntaina oltiin metsässä pitkästa aikaa Saarun ja Terhin kanssa. Saaru on semmoinen energiapakkaus että Unnalla tekee tiukkaa että jaksaa pysyä vauhdissa mukana. Mutta on aina niin kiva katsoa kahden lappalaisen telmimistä, niillä on niin samat vinkeet ja kuviot. Lauantaina käytiin Inton pihalla ajatuksena, että koirat telmisivät itsensä väsyksiin. Unna juoksut kuitenkin vielä tuoksahteli sen verran houkuttelevasti Inton nenään, että ei siitä leikkimisestä sitten tällä kertaa oikein mitään tullut.