Sunnuntaipäivä meni Sannan kanssa Tampereella koiranäyttelyssä. Milo sai ensimmäisen erin ja tyytyväinen porukka palaili Hämptöniin takaisin. Maanantain vastaisena yönä alkoi ramppaus ulkona ja suihkussa kahden tunnin välein. Unnan maha oli ruikulla ja sitä kesti koko maanantaipäivän. Ehkäpä ripulin aiheutti sunnuntaina syöty luu, taikka sitten ne lukuisat pötköt mitä lappalainen on napsinut lenkkipolkujen varsilta. Tottikseen tuli sitten pakollinen tauko mikä vähän harmitti, kun olin ajattelut treenailla tämän viikon tehokkaasti joka aamu. Tiistaina kävin seuraamassa Milon agiharkkoja ja otin Unnan myös mukaan, tarkoituksena vähän seurata miten reagoi radalla meneviin koiriin. Treenien lopuksi sain vielä kokeilla putkea ja hyppyä ja olin iloisesti yllättynyt kuinka lappalainen oli innokkasti touhussa mukana. Putki ei enää tuottanut ongelmia, päinvastoin, se oli lappalaisesta erittäinkin hauska este. Hieno homma!
Keskiviikkona treenailtiin raunioilla. Unnan sai palautetta hyvästä nenäkäytöstä. Kahdella pistolla lähti eri suuntaan mihin näytin ja vaikka ukko löytyikin, olisi suotavaa, että koira menee siihen suuntaa mihin lähetetään. Samoin vanha ongelma ilmeni jälleen, sivulleistumisen jälkeen koira ei liikahda mihinkään. Koiralla on kuulemma silloin konfliktitilanne, viettiristiriita. Nyt pitäisi metsässä harjoitella paljon etenevän maalimiehen perään lähetystä. Hyvä että ongelma on vihdoinkin määritelty ja eväät ongelman poistamiseksi on olemassa. Nyt vaan toistoa ja toistoa.... Unnalla oli tänään kolme umpipiiloa, 2 x roskis ja rengaskasa sekä lopuksi peräänjuoksu. (Pakko kirjoittaa näitä piiloja muistiin, että muistaa taas ensi viikolla mitä on treenattu).
1 kommentti:
Mä en muista edes piiloja enään treenien loputtua! ;)
Lähetä kommentti