Ekat agitreenit

Do diin, tänään polkaistiin agivaihde päälle. Treenit veti poikkeuksellisesti Milka yksin, jatkossa on tarkoitus, että myös toinen ohjaaja Jukkakin on paikalla. Ryhmän muut koirat olivat cairni Numa (tuttu jo EHKK:n syksyn pentukurssilta), spanieli sekä espanjanvesikoira. Aluksi harjoiteltiin kasia, sitten kontaktia pelkästään puomin alastulolla joka oli nostettu pöydälle, putkea sekä lopuksi eteenlähetystä. Ensiharjoitteluksi kaikki onnistui ihan ok. Putkeen eka kertaa lähetettäessä Unna selkeästi epäröi, mutta meni kuitenkin ihan innolla sen läpi monta kertaa. Kuumeni jopa niin, että veti joka kerta putkesta tulon jälkeen pari kertaa paimennusympyrää meidän ympärillä. Olin aika yllättynyt tästä reaktiosta :)

Mutta jotta en pääsisi hirveästi ylpeilemään koirallani, niin Unna järjesti myös vesikoiran kanssa pienen juoksunäytöksen. Kaikki tapahtui niin äkkiä, tyyliin "tosta se tuli ja tonne se meni". Harjoittelin itsekseni Unnan kanssa kasia kun vesikoira karkasi putkelta Unnan luo ja sen jälkeen kaverukset painatti pitkin kenttää ympyrää ihan täpönä. Luonnollisesti kumpikaan koira ei totellut siinä vaiheessa mitään luoksetuloa kun vauhti ja ilo oli kovimmillaan. Ei auttanut vaikka molemmat omistajat meni auton taakse piiloon, ei sitten mikään. Onneksi koirille tuli melko pian jano ja menivät juomaan ja rypemään läheiseen mutaojaan jossa sain Unnan kiinni. Unnapa joutuikin sen jälkeen autoon jäähylle ja kotona suihkuun (oli pakko pestä myös auton takapenkin suojus, haju oli kuvottava). Elikkä jatkossa en pidä Unnaa vapaana yhtäaikaa vesikoiran kanssa. Eipä siinä onneksi mitään vaarallista tapahtunut ja onneksi Unnan kanssa ei tarvitse pelätä mitään rähinöitä. Ja ajan kanssa kun saa koiran kiinnostumaan esteistä enemmän kuin häiriötekijöistä niin hallittavuuskin (toivon mukaan) paranee. Mutta tällainen oli lappalaisen ensi debyytti agilityyn.