Kesä näköjään verottaa harrastajien määrää lajissa kuin lajissa. Eilen meitä ei ollut kuin kaksi paikalla agitreeneissä. Koska pääsimme harjoittelemaan tiiviisssä tahdissa, ei treenit kestänyt kuin vajaa parikymmentä minuuttia ja koirat olivatkin (ainakin Unna) jo ihan puhki sen jälkeen.
Rengas ei mennyt erityisen hyvin eilen. Oma moka, aloin ahnehtimaan ja yritin ohjata koiraa ilman suurempia apuja, minkä jälkeen Unna meni renkaan ja kehikon vierestä. Rengasta piti sen jälkeen treenata useampaan otteeseen, että sain koiran menemään oikeasti renkaan läpi. Uusina esteinä oli pöytä ja pussi. Pöytä on tuttu jo ketteryysesteiltä mutta pussi täysin uusi tuttavuus. Tällä kertaa pidettiin vielä pussin suuta auki koko treenin ajan ja hyvin se Unna sinne pujahti. Tosin, kyllä se alkuun kääntyi aina takaisin, joten täytyy olla jatkossa tarkkana tämän esteen kanssa ja edetä pikkuhiljaa. Kepit meni hienosti. Näytin ensimmäisen välin kädellä minkä jälkeen kuljetin kättä suoraan keppien vieressä ja lappalainen pujotteli itsenäisesti kepit loppuun. Mä olin niin onnellinen, ihan huippua.
Eeva oli mukana katselemassa treenejä, agility kun on täysin tuntematon laji hänelle. Lupasi tulla toistekin ja mikäs siinä, se on mukava kun on henkilökohtainen handleri paikalle jota voi ohimennen pyytää tekeen pieniä palveluksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti