Jo toisen kerran hakutreenit peräkkäin jossa vain muutama ohjaaja. Paikalla oli tällä kertaa Eeva ja Pappi, Emmi Onnin ja Ansan kanssa, Janita ja Koda ja me. Eipä siinä mitään, treenit kesti vain puolitoistatuntia mikä on varsin ihanteellinen aika. Tällä kertaa oli teemana yliheitto joka meidän seurassa tunnetaan myös "Konsta-treeninä". Yliheittotreenit tehdään kahden ohjaajan avustamana. Minä odotan keskilinjalla ja toinen ohjaaja vie koiran hihnassa keskilinjalta poispäin samalla kun toinen ohjaaja hetsaa ja huutelee hullun lailla koiraa nimeltä ja juoksee keskilinjalta päinvastaiseen suuntaan. Sitten hetsaava maalimies on hiljaa, minä kutsun koiraa joka vapautetaan toiselta ohjaajalta ja koira ylittäessä keskilinjan, näytän kädellä suunnan ja sanon käskysanan "ukko". Tällä harjoituksella saadaan koira hetsattua tosi hyvin ja voidaan harjoitella keskilinjalta suoraan lähetystä. Unna suoritui varsin mallikkaasti tästä treenistä ja suoritti pistot innokkaasti ja sain hyvin ohjattua keskilinjalta eteenpäin. Hienoa Unna, nyt olin lappalaisesta hyvin ylpeä. Ja mikä parasta, koira nautti treeneistä yli kaiken.
Tässä treenissä nähtiin taas sekin, kuinka koirilla on hyvin erilaisia tapoja hetsaantua. Suursnautseri ja sakemanni tempoilivat hihnassa ja sain tosissani pidellä Kodaa (saku) kun sitä hetsattiin. Ja mitä tekee Unna, vilkuilee pakenevan maalimiehen perään ja kävelee kiltisti toisen ohjaajan kanssa poispäin. Ja kun huudan koiraa, niin lähtee niin kovaa kuin vaan kokoisekseen koiraksi voi lähteä. Eli vietissä on Unnakin, mutta se ei sillä näy tempomisena taikka vinkumisena. Emmin bortsu käyttäyy samalla tavoin kuin Unna, onko tämä sitten paimenkoirien tapa hetsaantua, tiedä häntä. Mutta hyvä, että Emmillä oli jo kokemusta toisenlaisestakin reagoinnista, etten mä heti ala miettiin, että koira on huono kun ei tee niin kuin muut.
Nyt on kivasti ollut treeneissä joka kerta erilaisia harjoituksia, eipä tule koirallekaan tylsäksi saatikka itselle, kun ei ikinä tiedä mitä seuraavalla kerralla treenataan. Autojen luona annettiin poikkeuksellisesti koirien leikkiä keskenään. Unna oli häntä koipien välissä ja haki turvaa meistä ihmisistä, suursnautseri Papin lähentelyt kun taisivat hieman hämmentää puolet pienempää lappalaista. Mutta kyllä se Unnakin siinä pikkuhiljaa rohkaistui ja pysyi hyvin joukossa mukana. Eipä ole juuri tullutkaan harjoiteltua tällaista treffailua, missä koiria useampi paikalla. Hyvät treenit siis monella tapaa säästä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti