sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Tuuloksen möllikisat

Nyt on sitten takana ensimmäiset epäviralliset agikisat Unnan kanssa. Olen varsin tyytyväinen sekä koiraan että itseeni. Itseeni sen puolesta, että jännitys ei kangistanut ajatuksia ja juoksua vaan pystyin ottamaan kisat treenin kannalta (niinkuin tarkoitus onkin).

Huippumölliradalla kisasimme maksiluokassa, estekorkeus 45 cm. Tätä korkeutta on treeneissä hypitty pari kertaa, joten ajattelin testata myös "tositilanteessa" miten koira selviytyy tästä korkeudesta. Eka rima putosi ja kolmannella esteellä tuli kielto, loppurata menikin sitten mainiosti ilman virheitä. Tällä radalla ei ollutkaan kuin hyppyjä ja putkia. En tiedä jätinkö koiran liian lähelle ekaa hyppyä kun sen pudotti, mutta joku sanoi, että koira vaan hätiköi eka esteen kun sillä tuli kiire lähteä minun perään. Kahden suoran hypyn jälkeen tuli kolmas hyppy joka kääntyi vasemmalle, tässä hätiköi ohjaaja ja lähti liian aikaisin liikkeelle, minkä vuoksi koira juoksi esteen ohi. Mutta lopun rataa sai juosta minkä kintuista pääsi ja tehtiin hieno takaaleikkaus putkelle :) Tällä radalla siis 10 virhepistettä ja sijoitus 6/9. Täytyy kyllä sanoa, että kolme ekaa maksia teki nollaradan ja 10 sekuntia nopeammalla ajalla, joten meidän lienee syytä keskittyä puhtaisiin ratoihin, nopeudella ei tulla koskaan pärjäämään.

Mölliradalla vaihdoin ilmottautumisessa luokan medeihin, en halunnut hyppyyttä koiraa korkeuksilla mitä ei olla treeneissäkään menty. Kisasin tässä luokassa siis ulkopuolisena, mikä tarkoittaa, että mahdollisesti sijoituttaessa, ei palkintoa meille jaeta. Tämä oli agirata missä hyppyjen ja putken lisäksi oli puomi ja a-este. A-este jännitti eniten etukäteen, sitä ollaan niin vähän treenattu ja viimeksi sitä kokeillessani, koira meni useammin esteen ohitse kuin kiipesi sen yli. Rata meni täydellisesti ja koira toimi kuin unelma, nolla virhepistettä ja voitettiin tämä luokka. Maaliin tullessa Unnakin oli täpinöissään ja silmät loistaen katsoi minuun, että joko tämä loppui. Vaikka usein tulee mainittua, että Unna on hidas, niin se on tasan tarkkaan nopein koira mitä voisin ohjata. Ei ole kyllä nuo meikäläisen spurtitkaan mitään Usain Boltin luokkaa ;)

1 kommentti:

Aila kirjoitti...

Hienoa Unna;)