Houston, we have a problem

Nyt kun olen vakavissani alkanut harkita vuodenvaihteen jälkeen osallistumista tokokisoihin, on ongelmia alkanut ilmaantua yhdestä sun toisesta liikkeestä. Ensinnäkin tokoeste, Unna ei hievahdakaan minun viereltä käskyn annettuani. Sannan kanssa käytiin Kirstulassa pikatokoilemassa ja Sanna yritti hetsata targetilla esteen toisella puolen, siltikin Unna helposti jää vaan viereen istumaan käskyn annettuani. No palloa heittelemällä sain kyllä lopuksi Unnan hyppimään ihan ok esteen yli, mutta tiedä sitten, onko se pallo paras asia tähän liikkeeseen.

Seuraamisesa Unna on alkanut jätättämään. Oikeastaan ohjatuissa treeneissä seuraa nätisti mutta kun itsekseen treenailen, niin jätättää varsinkin juoksuun siirryttäessä. Mur mur, ei tykkää takapakeista kun on niin hyvää vauhtia tultu eteenpäin kesän aikana. Mulla itsellä tuottaa vielä paljon vaikeuksia kuunnella liikkurin ohjeita seuraamisessa, tämä näkyi mm. eilisessä tokotreeneissä. Mä himmailen ja mietiskelen käännöksiä ja olen ihan kuin puusta pudonnut ja laudalla lyöty päähän.

Liikkeestä seisominen pitäisi saada kuntoon ja jättää käsiapu kokonaan pois. Eilen treeneissä harjoiteltiin tätä kiertämällä "ruutua" ja tietyillä sivuilla piti jättää koira seisomaan. Ekalla kertaa Unna jäi hyvin seisomaan, mutta ei kestänyt paikoillanoloa kun kiersin koiran takaa takaisin. Toisella kertaa ennakoi pysähdyksen lähes heti seuraa käskyn jälkeen. Tämä ennakointi on myös noussut pikku probleemaksi.

Paikallamakuu sujuu hyvin. Treeneissä koko porukka pistettiin aluksi paikallamakuuseen ja makuun aikana oli monia häiriötekijöitä (liikkuri kiersi koirien edessä ja takana, välillä oltiin selkä koiraan päin, välillä kyykyssä ja välillä hypättiin). Koiran luo palattiin kävelemällä ensin koiran taakse ja senjälkeen kymmeneen laskien piti koira palkata alas. Tässä vaiheessa Unna nousi, ei kestänyt sitä vieressäoloa vaan ennakoi ja nousi ylös. Mutta siis muuten ihan ok, täytyy taas palata askel taaksepäin ja vaatia sitä maassaolemista vaikka tulen viereen.

Lisäksi Erja katsoi millä mallilla nouto on. No onhan se jollain mallilla kun Unna pitää sentään kapulaa suussaan (tosin toisten koirat osasi noudon jo). Yritettiin saada Unnaa tuomaan kapulaa mulle/saada ottamaan kapula suuhun liikkeen aikana. No aika heikoin tuloksin, mikä oli odottevissakin, Unna siitä kapulasta kiinnostui. Mutta muutaman hyvän harjoitteluvinkin sain, millä täytyy yrittää vahvistaa kapulan kantoa. Ehkä se tästä joskus.