No höh

Eilen oli tiistain tokotreenit. Sateinen ja harmaa ilma oli jo etukäteen tehokkaasti tappanut kaiken treenimotivaation, niin mietin jopa kahteen kertaan, viitsinkö lähteä ollenkaan treenaamaan. Menin kuitenkin ja kyllä se oma haluttomuus näkyi koirassakin. Seuraamisessa Unna uneksi ja jätätti aika pahasti, ei ollenkaan sitä tutttua innokasta Unnaa. Erja sanoikin, että minä menin tällä kertaa hyvin (*röyhistää rintaansa*) mutta olen todennäköisesti nyt niin keskittynyt siihen omaan kulkemiseen, että koiran innostaminen ja kehuminen unohtuu kokonaan. Nyt otankin seuraavan viikon ajan ihan lyhyttä seuraamista ja varmistelen oikeaa seurauspaikkaa. Tokohyppyä kokeilin itsekseni ja nyt Unna hyppää sen taas vaihteeksi heti käskyn jälkeen. Paikallamakuu meni hyvin, tosin Unna könötti tuttuun tyyliin lonkka-asenossa mutta paikalla pysyy hyvin. Kokeilin kaukokäskyjä mutta koira liikkui eteenpäin asennonvaihdon yhteydessä. Ei siis ihan paskat treenit, että jotain edistymistäkin oli tapahtunut, mutta tuo seuraaminen pitää saada kuntoon.Valitettavasti omaehtoinen treenaaminen on siirtynyt talvihorrokseen kun pimeys ja harmaus väsyttää niin vietävästi. Tai ehkä me nyt keskitytään vaan johonkin kivaan pikku treenailuun ja jätetään tuo tylsä tahkoaminen odottamaan kevätaurinkoa ja uutta treeni-intoa.