Lappalaiset agilityleirillä

Perjantaina sain tietää, että oltiin saatu peruutuspaikka Lappalaiskoirien järjestämälle agilityleirille. Aika viime tingassa tuli tieto, koska leiri alkoi jo lauantaina, mutta siitä huolimatta päätin osallistua leirille. Lauantaiaamuna lähdin ajamaan hienossa pakkaskelissä kohti Vaherman kurssikeskusta. Pientä jännitysmomenttiakin oli matkassa, kun auto on viime aikoina vuotanut öljyä, ja vähän jänskätti, jos heittää vaikka öljyt pihalle kesken matkanteon. Jännitystä ei lieventänyt yhtään sekään, että Enirosta otettu reitti opasti perille pikkuteitä pitkin, joista 7,5 km ajoin kapeaa metsätietä jossa ei olisi vastaantuleva auto ohi mahtunut. Että siellä keskellä ei mitään, missä oli lähinnä liikkeellä hirvenmetsästäjiä, olisi ollut varsin mielenkiintoista jäädä odotteleen apujoukkoja hädän tullen. Mutta matka sujui onneksi joutuisasti ilman mitään teknisiä ongelmia saatikka harhaanajoja.

Vaherman kurssikeskus on Kärkölässä, hienolla paikalla Vahermajärven rannalla. Itse majoitustilat on jo parhaat päivänsä nähneet, astetta hunommassa kunnossa kuin Hauhon mökit, mutta ruoka oli hyvää ja paikan päällä valmistettua. Alkeisryhmä olikin heti aamusta ja ryhmä jaettiin vielä kahtia, agilityn ensikertalaisiin ja agilitya jo harrastaneisiin. Yllättäen kyllä, olinkin meidän opettajan, Sari Kokon, jo nähnyt aikaisemmin Tuuloksen möllikisoissa sekä EHKK:n agilitykisoissa. Aluksi tehtiin pientä ohjausta jossa opettaja katsoi jokaisen tason, sen jälkeen tehtiin yksilökohtaisempia ohjausharjoituksia. Minä harjoittelin mm. ohjausta jonka nimi oli "niisto". Loppupäiväksi meillä ei ollut muuta ohjelmaa joten seurailin toisten treenejä niin paljon kuin tarkenin (oli tosi kylmä) ja välillä käytiin koirien kanssa lenkillä läheisessä maastossa.

Huonekavereiksi saatiin Leena ja Nekku (paimensukuinen lapinkoira). Nekku on lähes samanikäinen kuin Unna ja koirat tulivat onneksi mainiosti toimeen keskenään. Lisäksi tutustuttiin lapinkoira Pojuun ja Anu emäntään. Siinä sai varvikko kyytiä ja välillä ei näkynyt kuin ohikiitäviä pörröhäntiä, kun koirat painoivat metsässä niin paljon kuin sielu sieti. Ei liene vaikea arvata, että sunnuntaina kotiin palatessa oli mukana rättipoikkiväsynyt lappalainen ja lähes yhtä väsynyt emäntä. Kyllä siinä päikkärit otettiin puolin jos toisin.

Sunnuntaina meidän ryhmän treenit oli heti aamusta. Tällä kertaa tehtiin jälleen pientä rataa (hyppyjä, putki ja keinu) ja lopuksi tiivis keinutreeni, mikä Unnalla tosin on vielä keinuun totuttelemista. Lounas oli heti meidän treenien perään ja päätinkin lähteä samoin tein ajamaan kotiin päin. Olisi toisaalta ollut mukava seurata taitavampien ohjaajien treenejä, mutta eiköhän niitäkin ole tulevaisuudessa mahdollisuus nähdä vielä monet kerrat. Leiriltä jäi takaraivoon muutama ohjauskuvio joita nyt polttelisi päästä kokeilemaan. Oli kiva nähdä kerrankin koossa pelkästään lappalaiskoiria ja ennenkaikkea, eipä tarvinnut hävetä vaikka oma koira haukkui radalla :) Kiitokset Leenalle ja Anulle mukavasta seurasta.

Poju

Unna ja Nekku ja huiskuhännät

Unna heittäytyi varsin huumorintajuttomaksi kesken keppileikin, eikä antanut Nekun koskea keppiin. Katso Unnan omahyväinen ilme :)