On se kumma, ettei voi yhtä iltaa myrskytä ja ukkostaa ja raikastaa ilmaa. On jo niin pitkään ollut hiostavaa ja painostavaa, että pientä myräystä ja ilman raikastusta tässä on jo pitempään kaivannut. Rippikoululainen tuli kipeäksi kesken leirin ja hain Oskun eilen kotiin sairasteleen. Tänään olo on jo hyvä yskää lukuunottamatta, mutta huomennahan se leirikin jo loppuu, joten se leiri jäi Oskun kohdalta lyhyeksi. Keittiön tiskiallas on tukossa taas, putkimiestä on haettu ja viemäriin lorotettu, nyt toivotaan, että tukos yön aikana aukeaa.
Unna oli tänään kovin väsynyt. Ajattelin, että vieläkö se Alman kanssa peuhaaminen väsyttää, mutta ehkä se on tämä ilma taikka juoksusta aiheutuva hormonaalinen reaktio. Lenkillä kun käytiin ja Unna oli vapaana, niin se oli koko lenkin 5 metriä mun perässä. Siellä se rauhassa tallusteli ilman kiireen häivää viitsimättä polulta mihinkään poiketa.
Tänään oltiin treenamassa raunioilla pitkästä aikaa. Rauniot oli kokenut pienen muodonmuutoksen sitten viime näkemän, kun horsma ym kasvit rehotti koko alueella niin pitkänä, ettei koiria juurikaan nähnyt missä ne liikkui. Piiloista bongattiin mm. sisiliskoja ja hämähäkkejä, joten jatkossa treenaan kyllä mieluummin metsässä kuin viidakoksi naamioitunella raunioilla. Otin Unnalle perustreenin ja tuttuja piiloja, ajattelin, että jos on yhtä hajamielinen kuin päiväsaikaan, niin hyvä että selvityy edes niistä. Mutta turhaa mä taas etukäteen koiraani aliarvoin. Roskis, tunnelinsuu sekä rengaskasa löytyivät ongelmitta ja koira työskenteli innokkaasti. Ja ilmaisu taisi tulla kaikilla muilla piiloilla paitsi rengaskasalla, ja ilmaisu siis koiralta luonnostaan ilman, että sitä maalimies olisi vaatinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti